Neljännen matkapäivän aamuna jatkoimme matkaa kohti saaren pohjoisrantaa ja Kaiteriteriä. Ajomatka oli onneksi suhteellisen lyhyt ja saavuimme leirintäalueelle jo ennen klo 12.00. Pääsimme kuitenkin leiriytymään heti. Leirintäalue oli todella iso verrattuna aikaisempiin paikkoihin, noin 400 paikkaa asuntoautoille. Paikat asuntoautoille olivat myös aika ahtaat, joten yksityisyyttä ja leikkitilaa lapsille jäi hiukan kaipaamaan.

Leirintäalueen sijainti Abel Tasmanin kansallispuiston vieressä oli kuitenkin erinomainen ja suurin osa porukasta todennäköisesti vain yöpyi alueella teltoissa tai asuntoautoissa viettäen päivät puistossa tehden päiväretkiä vaeltaen, meloen tai pyöräillen.

Koska suuri osa puistosta on saavuttamattomissa autoillen, osallistuimme parin tunnin risteilylle, jolla puistosta sai jonkinlaisen käsityksen laivasta käsin. Alue näytti rantoineen uskomattoman rauhalliselta. Monilla rannoilla näkyi vain muutamia melojia tai yksittäisiä ihmisiä. Pari tuntia oli maksimi meidän lapsille. Aada nukkui risteilystä suurimman osan ja Aarne koitteli muuten vanhempiensa kärsivällisyyttä.

Koska kumpikaan meistä ei halunnut jäädä toiseksi yöksi Kaiteriterin leirintäalueelle, pakkasimme leirin kasaan heti aamusta ja lähdimme ajamaan kohti Blenheimia tarkoituksena tsekata myös Marlboroughn alueen viiniviljelmät. Pysähdyimme Nelsonissa lyhyelle jätskitauolle.

Suurin osa pikkukaupungeista, joissa olemme pysähtyneet ovat olleet, noh, vähemmän pittoreskejä. Suurin osa muistuttaa amerikkalaisia pikkukaupunkeja. Rakennukset ovat matalia, liikkeet yhden pääkadun varrella. Kadulla ajaa aina vähintään yksi pick-up, jossa koira takana.

Nelsonista jatkoimme kohti Blenheimia ilman pidempiä pysähdyksiä. Yöpymispaikkamme oli Blenheimin Top Ten, joka oli kai sarjaa ihan ok. Yöpymispaikka valikoitui lähinnä sijaintinsa vuoksi. Leirintäalueelta oli aika lyhyt kävelymatka kaupungin keskustaan ja tavoitteenamme oli löytää kaupungista ravintola, jonka ruokalistalta löytyisi muutakin kuin burgereita ja toasteja ranskalaisilla. Hyvä paikka löytyikin joen varrelta, jossa pääsi myös maistelemaan paikallisia viinejä.