Jacksonin leirintäalueella mielessä alkoi hahmottua vaihtoehtoinen matkasuunnitelma lähinnä kylmästä säästä johtuen. Etelän jäätiköiden sijaan suunnaksi otettiin aurinkoinen Nelson ja Abel Tasmanin kansallispuisto saaren pohjoisimmassa kärjessä.

Pysähdyimme lounaalle ja ruokavarastoja täydentämään Greymouthiin, joka ei tehnyt meihin suurempaa vaikutusta. Kun taas rantareitti, jota pitkin ajoimme kohti Punakaikia olikin maisemiltaan todella upea. Valokuvauslevikkeitä oli tien varressa monia, eikä syyttä. Päivä oli vielä täydellisen aurinkoinen.

Saavuimme Punakaikiin eli Pannukakkuvuorille sopivasti nousuveden aikaan. Kalliot ovat saaneet nimen muodostaan, joka näyttää, noh pinolta pannukakkuja ilmeisesti. Nimi kai houkuttelee turisteja enemmän kuin Punakaiki.. Jutun juju on kallioiden onkalot (blowholes), jotka kumahtelevat ja jyrisevät nousuveden lyödessä aaltoja kallioihin. Lukuisista turisteista huolimatta paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja niin iso, että muutama bussilastillinen aasialaisturisteja ei tuntunut missään.

Leiriydyimme viereiselle Punakaiki Beach Camp-nimiselle leirintäalueelle, joka oli yksi reissumme parhaista leirintäalueista. Eniten tähän vaikutti sijainti rannalla, mutta paikka oli muutenkin siisti ja sopivan pieni. Lapset viettivät aikaa rannalla simpukoita ja erikoisia kiviä etsiskellen. Leikkipaikan perään ei kumpikaan kysellyt.

Kolmas päivä karavaanarielämää alkoi tänään ja tunnelmat ovat vaihdelleet sään mukaan. Saavuimme Christchurchiin keskiviikkona. Vuokrasimme uskollisen sotaratsumme Wilderness-nimisen vuokrafirman kautta. Firman edustaja haki meidät lentokentältä. Wilderness on nimensä mukaisesti erikoistunut luontomatkailuun ja ehkä enemmän off the beaten track- tyyliseen matkailuun.

Ensimmäisen yön vietimme leirintäalueella Christchurchissä. Yllätyksenä tuli se, että sää on täällä hyvin viileä. Keskiviikkona laskeutuessamme lentokentälle lämpötila oli vain 15 astetta. Kaikissa matkaoppaissa kehoiteltiin pakkaamaan mukaan lämpimiä vaatteita ja sadetakkeja. Onneksi olinkin pakannut lämmintä mukaan lapsille. Itse jouduin ensimmäisenä etsimään läheisestä ostarista liikkeen, joka myy lämpimiä ulkoiluvaatteita. Juteltuamme muutamien paikallisten kanssa saimmekin kuulla, että kesä on ollut kylmin kolmeenkymmeneen vuoteen. Tästä ovat etenkin hyötyneet turisteille lämpimiä takkeja myyvät kaupat. Kesälämpötila on normaalisti 10 astetta korkeampi.

Huono sää vaikutti myös matkasuunnitelmiimme. Tarkoituksenamme oli ajaa Christchurchistä kohti länsirannikkoa ja suunnata sieltä rannikkoa alas etelään päin kohti jäätikköjä. Perheneuvostomme kuitenkin ilmoitti, että jäätikköjä ei lähdetä ihmettelemään vesisateessa. Automme nokka on nyt kohti Pohjoisen rantoja ja Abel Tasmanin kansallispuistoa.

Viikko Sydneyssä lähestyy loppuaan ja tätä maisemaa jää todella kaipaamaan:

Viimeiset päivät ovat olleet todella kuumia, tänään mittari näytti +40 astetta kello kahdentoista aikaan. Lapset haluaisivat viettää kaiken valveillaoloajan uima-altaassa. Parina päivänä saimme kuitenkin raahattua koko porukan Sydneyn keskustaan.

Meillä on talo vuokralla Airbnp:n kautta Sydneyn Mosmanin kaupunginosassa, jossa sijaitsee kaksi lapsille sopivaa rantaa (Chinamans beach sekä Balmoral beach) sekä kivoja kahviloita ja ravintoloita. Alueen ainut ”huono” puoli on suht mäkiset maastot. Hikeä pukkaa, kun rattaita työntää 30 ja jotain helteessä. 

Meistä on tullut reissussa myös kovia uberin käyttäjiä. Palvelu toimii hyvin ja monilta kuskeilta onkin saatu parhaat vinkit alueen palveluista ja nähtävyyksistä. Viisivuotiaskin puhelee jo sujuvasti kyydin tilaamisesta uberilla ja ruoka tulee Foodoralta. Eläköön palvelut.

Sydneyn eri kaupunginosien välillä toimii lauttayhteys, jota testasimme matkustamalla viereisestä kaupunginosasta Manlystä keskustaan. Matka-aika kesti noin 25 minuuttia ja lautta ajaa suoraan Circular Quayn laituriin. Näkymät Sydneyn oopperataloon sekä Harbor Bridgeen ovat vaikuttavat.

Eilen aamulla matkustimme Mosmanista lautalla keskustaan, josta ostimme liput ihan perinteiseen hop on-hop of- turistibussiin, joka oli ihan kätevä ratkaisu kävelyä vihaavien lapsien kanssa. Kiersimme ainoastaan osan reitistä ja hyppäsimme pois Chinatownin kohdalla. Kiinalainen uusivuosi näkyy täälläkin katukuvassa upeina koristeina. Lounaalla korealaisessa ravintolassa kummatkin lapset yllättivät syömällä paistettua riisiä ja kanaa hyvällä ruokahalulla. Toivoa on!

Kaupunkikierros päättyi Darling harbouriin, josta sattumalta löysimme mielettömän hienon leikkipuistoon, joka pelasti kuumuudesta nääntyneet lapset. Kerrankin sai ihan luvalla kastella itsensä läpimäräksi. Aikuisille löytyi mukavia lepolasseja nurmikolta aurinkovarjoineen. 

Tänään onkin sitten taas iltaohjelmassa pyykinpesua ja pakkausta. Huomenna lennämme Christchurchiin heti aamusta. Seuraavien kymmenen päivän ajan koti on pyörien päällä.

Päivät Melbournessa ovat menneet nopeasti ja loma on alkanut tuntua lomalta. Syynä siihen taitaa olla rento päivärytmi. Vaikka lapset ovatkin suhteellisen hyvin sopeutuneet aikaeroon, aamulla unet venyvät helposti sinne kymmeneen saakka. 

Ja perhelomalla kun ollaan, asioita on tehty aika lapsikeskeisesti. Parina päivänä on vain jääty tänne Hawthorneen, jossa talomme sijaitsee. Käyty läheisessä leikkipuistossa ja uitu omassa altaassa (joka on kyllä ihan ässä). Nämä leksailupäivät onkin olleet ihan parhaita. Lasten kanssa lomailun sääntö numero yksi onkin varmaan vähemmän on enemmän ja toinen lienee sitten, kun lapsilla on kivaa, aikuisillakin on kivaa.

Aikuiset ovat välillä sitten tehneet omia juttujaan, miehet kävivät katsomassa tennistä. Australia Open on käynnissä Melbournessa, jonka vuoksi kaupunki on täynnä turisteja. Minä pääsin eilen day spahan rentoutumaan muutamaksi tunniksi.

Lapset olivat eilen koko päivän St Kildan kaupunginosassa, josta löytyy huvipuisto Luna Park, hieno rantaa sekä sitä kuuluisaa australialaista rentoa elämänmenoa.

Lomakuplan puhkaisi ainoastaan perjantain ikävät tapahtumat Melbournen keskustassa. Iltapäivällä kello kahden aikaan mielenterveysongelmainen mies ajoi väkijoukkoon keskustan kävelykadulla. Neljä ihmistä kuoli ja useita loukkaantui. Valitettavasti useimmat menehtyneistä olivat pieniä lapsia. 

Tapahtumat järkyttivät ja satuimme vielä olemaan lähellä tapahtumapaikkaa perjantaina iltapäivällä. Osa keskustan kävelykaduista oli suljettu, mikä sekoitti liikennejärjestelyjä. Poliisin mukaan terrorismilla ei ollut osuutta asiaan. Surullista, että joka maailmankolkassa mieleltään nyrjähtäneet kaahaavat nyt autoilla väkijoukkoon ja surmaavat samalla sivullisia. Totta kai itseäkin mietityttää, onko matkustaminen enää turvallista.

Saavuimme Singaporeen launtaiaamuna. Kummatkin lennot menivät hyvin ja lapset nukkuivat melkein koko Helsinki – Bangkok välin. Bangkokista lensimme Singaporeen paikallisella halpalentoyhtiöllä, joka tietysti hukkasi matkatavaramme Bangkok -Singapore välillä. Fiilikset eivät olleet siis kovin korkealla saapumispäivänä. Lauantai menikin lähinnä hotellilla elpyessä.

Tänään sunnuntaina lapset nukkuivat kello 12 saakka, jonka jälkeen kävimme uimassa hotellin uima-altaalla. Aada on ollut vielä jokseenkin toipilas flunssan jälkeen, joten senkin takia on ollut pakko ottaa rauhallisemmin. 

Iltapäivällä treffasimme japanilaista perhettä, joka on muuttanut Singaporeen Tokiosta vuosi sitten. Kävimme Singaporen suosituimmassa turistikohteessa Gardens by the Bays:sä, joka olikin ihan huippukohde lapsiperheille.

Puisto on iso, emmekä ehtineet käydä kuin isossa Cloud Forest-nimisessä kasvihuoneessa, jonne oli rakennettu 35 metriä korkea kasvivuori. Vuoren päältä laskeutuu useita suihkulähteitä.

Vuoren huipulle pääsee hissillä ja alas tullaan kiemurtelevaa kävelytietä. Reitistä selviää myös hyvin lastenrattaiden kera, joissa Aada istuskelikin suuren osan matkasta.

Alueelta löytyy myös lapsille iso vesipuisto ja mukavia kahviloita. Vesipuisto jäi tällä kertaa väliin, koska ei tajuttu ottaa uikkareita mukaan. Vesipuiston vieressä on myös tavallinen leikkipuisto, mutta se oli suljettu kosteuden vuoksi (iltapäivällä satoi noin 15 min).

Kävimme illalla vielä syömässä keskustan alueella hyvässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa Aarne suostui syömään valkoista riisiä ja Aada yhden ranskalaisen. Tosi kulinaristeja nämä maailmanmatkaajat.

Singaporen keskusta näytti upealta iltavalaistuksessa ja Aarne ja tuttavaperheen 6-vuotias löysivät loppuillasta yhteisen sävelen vaikka yhteinen kieli puuttuikin. Pojat juoksivat itsensä ihan hikeen joen vartta pitkin käveltäessä.

Aada on nukkunut rattaissa muutamat välipatjat päivän aikana. Onneksi kuitenkin otettiin matkarattaat mukaan, vaikka asiaa ensin arvottiin. Ilmeisesti iltajuoksu auttoi myös jetlagiin, koska Aarne nukahti jo kymmeneltä.