Jacksonin leirintäalueella mielessä alkoi hahmottua vaihtoehtoinen matkasuunnitelma lähinnä kylmästä säästä johtuen. Etelän jäätiköiden sijaan suunnaksi otettiin aurinkoinen Nelson ja Abel Tasmanin kansallispuisto saaren pohjoisimmassa kärjessä.

Pysähdyimme lounaalle ja ruokavarastoja täydentämään Greymouthiin, joka ei tehnyt meihin suurempaa vaikutusta. Kun taas rantareitti, jota pitkin ajoimme kohti Punakaikia olikin maisemiltaan todella upea. Valokuvauslevikkeitä oli tien varressa monia, eikä syyttä. Päivä oli vielä täydellisen aurinkoinen.

Saavuimme Punakaikiin eli Pannukakkuvuorille sopivasti nousuveden aikaan. Kalliot ovat saaneet nimen muodostaan, joka näyttää, noh pinolta pannukakkuja ilmeisesti. Nimi kai houkuttelee turisteja enemmän kuin Punakaiki.. Jutun juju on kallioiden onkalot (blowholes), jotka kumahtelevat ja jyrisevät nousuveden lyödessä aaltoja kallioihin. Lukuisista turisteista huolimatta paikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja niin iso, että muutama bussilastillinen aasialaisturisteja ei tuntunut missään.

Leiriydyimme viereiselle Punakaiki Beach Camp-nimiselle leirintäalueelle, joka oli yksi reissumme parhaista leirintäalueista. Eniten tähän vaikutti sijainti rannalla, mutta paikka oli muutenkin siisti ja sopivan pieni. Lapset viettivät aikaa rannalla simpukoita ja erikoisia kiviä etsiskellen. Leikkipaikan perään ei kumpikaan kysellyt.

Kolmas päivä karavaanarielämää alkoi tänään ja tunnelmat ovat vaihdelleet sään mukaan. Saavuimme Christchurchiin keskiviikkona. Vuokrasimme uskollisen sotaratsumme Wilderness-nimisen vuokrafirman kautta. Firman edustaja haki meidät lentokentältä. Wilderness on nimensä mukaisesti erikoistunut luontomatkailuun ja ehkä enemmän off the beaten track- tyyliseen matkailuun.

Ensimmäisen yön vietimme leirintäalueella Christchurchissä. Yllätyksenä tuli se, että sää on täällä hyvin viileä. Keskiviikkona laskeutuessamme lentokentälle lämpötila oli vain 15 astetta. Kaikissa matkaoppaissa kehoiteltiin pakkaamaan mukaan lämpimiä vaatteita ja sadetakkeja. Onneksi olinkin pakannut lämmintä mukaan lapsille. Itse jouduin ensimmäisenä etsimään läheisestä ostarista liikkeen, joka myy lämpimiä ulkoiluvaatteita. Juteltuamme muutamien paikallisten kanssa saimmekin kuulla, että kesä on ollut kylmin kolmeenkymmeneen vuoteen. Tästä ovat etenkin hyötyneet turisteille lämpimiä takkeja myyvät kaupat. Kesälämpötila on normaalisti 10 astetta korkeampi.

Huono sää vaikutti myös matkasuunnitelmiimme. Tarkoituksenamme oli ajaa Christchurchistä kohti länsirannikkoa ja suunnata sieltä rannikkoa alas etelään päin kohti jäätikköjä. Perheneuvostomme kuitenkin ilmoitti, että jäätikköjä ei lähdetä ihmettelemään vesisateessa. Automme nokka on nyt kohti Pohjoisen rantoja ja Abel Tasmanin kansallispuistoa.